Olipas mahtava reissu! Lähdimme matkaan Chengdusta junalla kohti Tiibetiä. Junamatka pelotti hieman etukäteen, lähinnä sen keston (45 tuntia!) takia. Junamatka sujui kuitenkin yllättävän kivuttomasti nukkuen, leffoja katsellen ja syöden. Yöksi piti ottaa letkuista vähän lisähappea lievittääkseen korkeuserojen aiheuttamia oireita. Välillä juna kävikin yli 5000 metrissä...

Maisemat matkalla olivat mahtavia. Oli jännä tunne matkustaa junalla "Maailman katolla". Sen takia tämä junamatka tuli valittuakin - lentäen Lhasaan olisi päässyt Chengdusta vajaassa kahdessa tunnissa. Matkan varrella näki mahtavien maisemien lisäksi kaikenlaisia eläimiä - jakkeja, lampaita, vuohia, hevosia, peuroja ja erilaisia lintuja.

45 tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme vihdoin Lhasaan. Meille oli varattu koko reissun ajaksi oma kuski ja opas, joten ympäristöön tutustuminen oli vaivatonta. Ensimmäinen ilta meni levätessä ja tottuessa korkeaan ilmastoon. Lhasa sijaitsee vajaan 4000 metrin korkeudessa ja ainakin minulle korkea ilmasto aiheutti lähes päivittäisiä päänsärkyjä.

Toisena päivänä vuorossa oli tutustuminen Potala Palaceen ja Jokhang temppeliin. Potala Palacen ensimmäiset osat on rakennettu jo 600-luvulla, ja se on toiminut Dalai Laman ja Tiibetin hallituksen virkarakennuksena (sikäli kun he eivät ole maanpaossa...). Potala on kyllä mahtipontinen rakennus! Oli myös mukava päästä tutkimaan sitä sisältä, varsinkin asiantuntevan oppaamme johdolla.

Lounaan jälkeen kävimme vielä tutustumassa Jokhang temppeliin. Jokhang on Tiibetin pyhin temppeli ja rakennettu järven päälle. Mielenkiintoinen paikka, mutta väsymys Potalan ja lounaan jäljiltä alkoi painaa sen verran, että oli hankala keskittyä oppaamme tarinoihin. Illalla kävin vielä kuvaamassa Potalaa yövalaistuksessa. On se kyllä ihmeellisen kiehtova rakennus!

Kolmantena päivänä oli vuorossa Drepung ja Sera -luostarit. Drepung on aikoinaan ollut Tiibetin suurin luostari 10 000 munkkeineen, mutta tuhoutui pahoin kiinalaisten valloituksen ja Kulttuurivallankumouksen aikaan. Nyt se on restauroitu ja avattu uudelleen yleisölle. Munkkeja ei ollut enää juurikaan jäljellä, mutta luostarin sijainti vuoren rinteellä oli mielenkiintoinen.

Iltapäivällä menimme Sera-luostariin seuraamaan munkkien filosofista väittelyä. Tapahtuma oli aika kaaottinen, munkit melusivat ja läpsivät käsiään tehostaen mielipiteitään. Vaikka puheesta ei ymmärtänyt mitään, tilanteita jäi kuin huomaamatta seuraamaan haltioituneena. Erittäin vaikuttava kokemus!

Neljäntenä päivänä ajoimme Lhasan ulkopuolelle katsomaan Yamdrok-järveä. Matka oli aika pelottava - kipusimme kapeita vuoristoteitä melkein 5000 metriin vuoren huipulle. Näkymät olivat kuitenkin niin mahtavat, että oli se sen kaiken pelon arvoista! Yamdrok-järvi on yksi tiibetiläisten pyhistä järvistä ja se on skorpionin muotoinen. Järven taustalla näkyi mahtavan lumihuippuinen Mt Nojin Kangtsang (7191 m). Järvellä pääsin myös ratsastamaan valkoisella jakilla nomadin hattu päässä - elämys sekin...

Viidentenä päivänä oli sitten vuorossa paluu Chengduun - tällä kertaa lentäen. Lento sujui leppoisasti mahtavia maisemia ihaillen. Käytännössä koko matka Lhasasta Chengduun oli vuoristoa.

Reissu oli kyllä mieleenpainuva ja monin tavoin avartava. Tiibetin poliittisesta tilanteesta en viitsi tässä blogissa näin julkisesti alkaa avautumaan. Tilanne on hyvin monimutkainen. Voin sitten jakaa mielipiteitäni asiasta kasvotusten. Toivottavasti tilanne kuitenkin kehittyy suotuisaan suuntaan kaikkien osapuolien ja varsinkin tavallisten tiibetiläisten kannalta.

Kuvagalleriasta löytyy lisää kuvia Tiibetin reissusta.