On ollut taas hiukan hiljaista täällä blogi-rintamalla, mutta siihen löytyy aivan luonteva selitys, kuten kaikkeen täällä Kiinassa. Minulle iski nimittäin maanantai-iltana jokin erittäin ärhäkkä vatsapöpö, josta alan nyt vasta toipua.

Haluaisin uskoa toisin, mutta näyttää vahvasti siltä, että pöpön alkuperä löytyy McDonaldsista - ei siis enää mäkkiruokaa minulle, kiitos. Mutta joo, kolme päivää ripulointia, kuumetta ja yleistä pahaa oloa ei tunnu kivalta täällä. Paketillisen imodiumeja jälkeen (ei mitään vaikutusta!) päätin sitten ryhdistäytyä ja mennä lääkäriin.

Sairaala oli ihan uusi sotilassairaala, tai oikeastaan vielä keskeneräinen joiltain osin. Koko ajan juoksutettiin luukulta luukulle. Ensin rekisteröinti ja maksu, sitten lääkärintarkastus ja käsky verikokeeseen. Verikokeen maksu ja itse verikoe. Tulosten kanssa takaisin lääkärille ja sopivien lääkkeiden määräys. Lääkkeiden maksu. Lääkkeiden haku. Takaisin lääkärille kuulemaan ohjeistusta lääkkeistä - HUH HUH! No, onneksi mihinkään ei tarvinnut juurikaan jonottaa vaan sisään tungettiin kiinalaiseen tapaan, vaikka edellisillä asiakkailla oli vielä hommat kesken. Ja en olisi tietenkään selvinnyt tästä kaikesta ilman yhteyshenkilö He Mein apua, joka tulkkasi edestakaisin aina tarpeen vaatiessa. Koko hoito lääkkeineen maksoi n. 6 euroa eli eipä ollut kallista.

Kirjoittelen myöhemmin lisää koulusta ja muusta kunhan tästä tervehdyn (ja voin taas mennä kouluun...).